Kallio Block Partyilla kuokkimassa

kallioblockparty havaniaskallioblockparty annen lasit kallioblockparty anne naamakallioblockparty hupparimieskallioblockparty annen kengat kallioblockparty katrivala kallioblockparty pojat puussa kallioblockparty paleface kallioblockparty halaus

Kuten otsikkokin jo kertoo, olin tänään koko kesän ensimmäisillä kaupunginosakemuilla. Mihin tämä kesä on mennyt?! Skidit festaritkin jäi väliin, kun skidi päätti jäädä mökille pidemmäksi aikaa, mutta Kallio Block Partyt kiinnosti sen verran, että suuntasin parin kaverin kanssa Katri Valan puistoon vilteille istumaan ja hengaamaan.

Palefacen keikan jälkeen otatin vielä asukuvat, pitkästä pitkästä aikaa! Koko kesäloma on mennyt enemmän tai vähemmän rennoissa vetimissä. Nyt päälle eksyi solmulla lyhennetty toppi, printtihame ja läpsyt, sama setti mikä lähes joka päivä. Päähän taas päätyi erään herrasmiehen vinkistä lippiksen sijaan turbaani (hiukseni tarvitsisivat pikaista leikkausta!) ja huuliin uusi Mac-punani nimeltä Sushi kiss. Vähänkö muuten ihana nimi!

kallioblockparty elsa kallioblockparty solmu kallioblockparty turbaani

Oli kyllä kivat juhlat Kalliossa ja ohjelmaa olisi riittänyt myöhään iltaan, varmasti ihan aamutunneille asti. Huomiseksi on kuitenkin muita suunnitelmia kuin krapulassa kotona makaaminen, joten juhlat jäivät osaltani lyhyiksi. Pitää sitä paitsi alkaa harjoittelemaan säädyllisiä uniaikoja, kun arki taas lähestyy ja maanantaina pitäisi mennä töihin. Jännä juttu, ettei huvittaisi ollenkaan :D

Kävikö joku muuten Skidit festareilla tänään? Millainen meininki nyt oli, kun tapahtuma oli ensimmäistä kertaa maksullinen? Löysikö jengi perille (toivottavasti!)? Ja ennen kaikkea: Oliko hauskaa?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Kokemuksia NIKON1 AW1 seikkailukamerasta

aw1 nikon1 reimanikon1 aw 1 kaamos kuvaa keksin kanssa

”Onko tuo sun kamera varmasti vedenpitävä” kysyttiin melomiskurssilla, kun kannoin sateessa kaulassani Nikon1 AW1 minijärkkäriä. Ja tottakai se oli, sillä tavallista kameraa en olisi uskaltanut ottaa kajakkiin, vaikka ei olisi satanutkaan. Vuoden mittaisen yhteiselomme aikana vettä ja pieniä pudotuksiakin kestävä laina-Nikonini on muuttunut todella tiiviiksi osaksi arkeamme, sitä käytän niin minä kuin lapsenikin.

On oikeastaan ihme, ettei vedenpitävyyttä, pakkasen kestävyyttä ja pienten kolhujen kestoa ole ajateltu kameroissa enempää. Digikuvauksen myötä valokuvien ottaminen on kuitenkin lisääntynyt huimasti ja ei tarvitse olla suurikaan huimapää kohdatakseen tilanteita, missä perusjärkkäriä ei huvita kantaa mukana. Nikon1 AW1 on ollut mulla mukana niin lumilautailemassa, suppaamassa, melomassa, Nuuksiossa luolassa kuin ihan perus perhereissuillakin, viimeksi sekä mökillä että Berliinissä Nikon D5500:n parina. Tällä kameralla on siis kuvannut itseni lisäksi myös Kaamos, sillä viime kesänä ostamani Nikonin vedenkestävä pikkupokkari osottautui ihan sudeksi, enkä ole jaksanut sitä kanniskella mukana. AW1:llä kun lapsikin saa otettua hyviä selkeitä kuvia ja se on turvallinen myös käytössä. (jos mietitte lapselle veden- ja iskunkestävää pokkaria, melkein sanoisin että Nikon aw110 on vähintä mitä kannattaa harkita, niillä lasten peleillä ei tee oikeasti yhtään mitään.)

Se, missä AW1 eroaa muista kameroistani (Nikon d5500 ja Olympus E-PL 7) on suurimmaksi osaksi käyttöerot. Kun kuvaan arkisin kuvia esimerkiksi blogiini, käytän useimmiten muuta kameraa, jossa on valovoimaisempi objektiivi ja käytän kameraa silloin manuaalisesti. AW1:ssä taas luotan enimmäkseen hyviin automaattiasetuksiin ja annan kameran hoitaa homman kotiin, sillä esimerkiksi sateessa kiikkerässä kajakissa meloessa tai pakkasessa lumilautaillessa käsin asetusten säätämisestä olisi vain turhaa vaivaa. Vaivaa säästää myös linssin päällä oleva lasisuojus, jota voi pyyhkiä huoletta puhtaaksi vaikkapa paidanhelmalla ennen kuvaamista, tavanomaista objektiivia en ikinä putsaisi näin.

Oikeastaan ainoita harmittavia puolia kamerassa on, että linssiä suojaava lasi huurustuu helposti kosteassa säässä (siis merellä tai kaatosateessa, pieni kosteus ei haittaa mitään) ja että linssinsuojus irtoaa turhan helposti paikaltaan esimerkiksi laukussa. Nytkin alkuperäinen linssinsuojus lienee jossain rinkkani pohjalla, mutta onneksi ebay myy edullisia vaihtoehtoja, tosin yhtä huonosti linssissä kiinni pysyviä. Olen myös tottunut liian hyvään Nikon D5500:n ja Olympus E-PL7:n kanssa ja kaipaan kameraan wifiä, jolla voisin siirtää kuvat nopeasti puhelimen kautta esimerkiksi Instagramiin. Nyt kuvat pitää siirtää ensin koneelle, mutta tästä asiasta valittaminen on jo hieman saivartelua, pari vuotta sitten kukaan ei siirtänyt kuvia kamerasta kännykkään ja Instagramkin odottaa.

Kun positiivisten puolien listaan lisää, että kameran runkoon käy mitkä tahansa Nikon1 sarjan objektiivit (huom! vain vedenpitävät linssit pitävät vettä!) on runko todella monikäyttöinen, niin maalla, merellä kuin no, kaupungissakin. Ja vaikka tämä kamera ei mikään perhekamera virallisesti olekaan, niin onhan se ihan huippu ominaisuus, että lapsenkin uskaltaa antaa kuvata samalla kameralla. Hyvällä tsägällä itsestäkin löytyy muutama reissukuva :)

Jos siis kameran hankinta siintää mielessä, kannattaa pitää tämä malli mielessä. Kit-paketin AW 11-27,5 mm objektiivillakin kuvaa hyvälaatuisia kuvia ja jos en omistaisi Olympuksen vastaavaa linssiä, hankkisin ”seikkailukameraan” vielä 1 Nikkor 18.5mm f/1.8 -objektiivin arkikuvausta varten. Nyt mennään kuitenkin vain kit-linssillä ja seuraavana kuvauskohteena haaveilen Repoveden kansallispuistosta jo elokuun aikana.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Kymmenen tuntia kajakissa!

naturaviva kartta pullo

Osallistuin muutama viikko sitten vuosaarelaisen Natura Vivan melontaretkelle, joka oli tarkoitettu meille ihan ensi kertaa kajakilla meloville (postaus täällä!). Retki oli tosi mukava ja tykästyin niin paljon melontaan, että aloin miettimään viralliselle alkeiskurssille osallistumista. Kävi niin hyvin, että Kaamos pystyi jäämään mökille vielä muutamaksi yöksi ja mulle järjestyi vapaita iltoja juuri Natura Vivan alkeiskurssin ajaksi, joten otin itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin melonnan alkeiskurssille. Ja nyt olen ollut kolmena iltana yhteensä 10 tuntia kajakissa ja suorittanut EPP (european paddle pass) 1 taitotason, eli nyt olen valmista kamaa liittymään melontaseuraankin!

Näin kolmannen melontapäivän iltana tekisi mieli vähän paukutella henkseleitä, sillä tuntuu kuin olisi ylittänyt itsensä niin monella tasolla. Ensinnäkin jo siksi, että mä en ole aikoihin opiskellut mitään uutta taitoa, ihan vain huvin vuoksi. Tai osallistunut ylipäätään yksin millekään kurssille. Tai, sanotaan nyt suoraan, urheillut vapaaehtoisesti 10 tuntia kolmen päivän sisällä. No nyt olen! Ja onneksi viimeisenä kurssipäivänä muistin ottaa kamerankin mukaan, jotta on edes jotain todisteaineistoa jälkipolville…

ilona kantaa naturaviva kajakkipetteri matias naturavivanaturaviva merikajakki elsa

Melontaryhmämme oli pieni, vain kuusi oppilasta ja yksi opettaja. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän alotteilijoita, muutama oli melonut useamman kerran ennen, mutta monilla kertoja oli yksi, jos sitäkään. Sovin siis joukkoon enemmän kuin hyvin.

Ensimmäisenä päivänä pysyimme kilometrin säteellä melontakeskuksesta ja opettelimme tekniikkaa. Hassua, miten erilaiselta melominen oikeasti tuntui tekniikkaharjoittelun jälkeen verrattuna siihen parin viikon takaiseen kertaan. Silloin kajakki liikkui lähinnä käsivoimalla, nyt töitä alkoi tehdä keskivartalo ja kun mukaan otti vielä jalkojen polkemisen, lähti kajakki paljon nopeammin ja hallitummin eteenpäin. Tuntuu edelleenkin oudolta, että näennäisesti kädet hoitaa homman, mutta kropassa työ tuntuu vain kipeytyneinä vatsalihaksina.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös erilaisten kääntymismenetelmien opettelu, kajakin keinuttelu kropan avulla sekä (inhokkini) sivuttain siirtyminen. Toisena päivänä kertailtiin jo opeteltua ja harjoiteltiin pelkäämääni pelastautumista eli siis kaaduttiin kajakilla ylösalaisin ja pelastettiin toinen toisiamme. Pelastautuminen oli asia, joka pelotti mua todella paljon ja melkein jätin menemättä koko kurssille kun ajatuskin kajakin kääntämisestä ylösalaisin tuntui niin hurjalle. Olin myös ihan varma, etten yksinkertaisesti mahdu ulos kajakista vaan jään pylly jumiin veden alle, mutta toisin kävi! Kajakista pääsi tosi helposti pois veden alla, mutta pakko myöntää ettei itku ollut kaukana, kun sinne veden alle piti ensimmöistä kertaa mennä. Toisen päivän jälkeen olo oli siis melko kingi.

kalliosaari naturavivanaturaviva kalliosaari merimerkitstorm gag naturaviva

Kolmas ja viimeinen päivä piti sisällään pidemmän melomisretken, merimerkkien opettelua sekä tutustumista erilaisiin kajakkeihin. Kolmantena päivänä otin myös vedenkestävän Nikon1 AW1 kameran mukaan messiin, joten nämä kuvat ovat siis retkipäivältä. Retkipäiväksi saimme hyvän harjoituskelin, kun tuuli oli kovaa ja vettäkin tuli kuuroittain. Oli mukava kokeilla kiikkerämpää merikajakkia, mutta säästä johtuen tykkäsin kyllä enemmän harjoituspaatistani, joka tuntui vakaammalta.

Meloimme siis viimeisenä päivänä Kalliosaareen, jossa evästimme samalla merimerkkejä opetellen. Mulla oli jäänyt Gore-Tex takistani toinen hihansuu kiristämättä kunnolla ja aaltojen myötä sain oikean hihani kuorikankaasta huolimatta märäksi. Onneksi opettajallamme Petterillä oli mukana tuollaisia oransseja storm cag-takkeja, jotka pystyi vetämään pelastusliivien päälle ja jotka vedenkestävinä ja hengittämättöminä alkoivat lämmittämään, märästä hihasta huolimatta. Kalliosaaresta meloin takaisin storm cagissa, ja palasin lämpimänä rantaan vastaanottamaan todistuksen kurssin suorittamisesta. Poks ja skumppa auki – melkein. Oikeasti keitin kotona kuumaa teetä vilustumisen ehkäisemiseksi.

Alkeiskurssiin kuului myös 2 tunnin kajakkivuokra kurssin jälkeen, joten homma jatkuu Ramsinniemessä ainakin vielä kerran tälle kesälle. Tosin mulla on vielä nippu liikuntaseteleitä lompakossa, joten saatanpa osallistua vielä toisellekin retkelle tai kurssille, kunhan saan tästä urakasta toivuttua. Kuten ehkä arvaattekin, niin melonta vie nyt naista :D

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.