SYKSYN PARAS HELSINKIKOHDE

pissaava poika kauppatorisuomenlinnan lautallamkengat

Ehkä arvaattekin missä kävimme eilen? Suomenlinna on meille paikka, missä käydään etenkin syksyllä retkeilemässä. Syksyllä siksi, että kesällä saari on yleensä tosi täynnä ja syksyn tullen on aina vähän rauhallisempaa. Kuitenkin nytkin oli.

Meillä oli mukana Kaamoksen kummitäti Anna poikaystävineen ja saarta oli mukava esitellä Japanissa asuvalle Georgelle, jolle vierailu oli ensimmäinen. Ilma suosi ja Suokin Siwa palveli juuri sopivaksi, jotta saimme evääksi vähän kahvia ja muuta evästä (= Maraboun uutta suolakeksisuklaata, joka kuulemma ajaa sekä voileivän että jälkiruuan aseman samalla suupalalla…)

anna reorge suokki kaamos kissaharmaa kissa suomenlinnassakissa suomenlinnassa 2rugby suomenlinnassasuolakeksisuklaa suomenlinna marabou tuc

Vaikka Kaamoksella ja Georgella ei yhteistä kieltä ollutkaan, omi lapsi Georgesta kaverin itselleen. Naureskelimme Annan kanssa kauempaa, kuinka toinen puhui suomea ja toinen englantia ja ihan selkeästi ymmärsivät toisiaan pelkistä intonaatioista. Mikä on sinäänsä mielenkiintoista etten itsekään aina ymmärrä mitä lapsella on sanottavaa…

Retkellä näimme ainakin ihanan todella kesyn kissan, krikettiottelun, paljon kiinnostavia luolia ja Kauppatorilla sen ihanan pissaavan pojan, mikä on ilahduttanut meitä jo useamman kerran. Retki oli siis enemmän kuin onnistunut!

anna george suomenlinnassasuokki kalliot kaamosgeorge kaamos kivetvoikukka hoyhtyva 1

Naapuriblogin Emma kiteyttikin hyvin, mitä syksyn tullen tulee tehdä. Suora lainaus My exploration-blogista meni näin:

” Ai niin, vielä yksi vinkkinen: Suomen kansaa on tänään uutisoinnissa uhkailtu ensi viikolla laskeutuvalla ensilumella (lähinnä maamme pohjoisiin osiin). Siispä kerätkää tärkeät ihmiset lähellenne, kertokaa näille, kuinka paljon nämä merkitsevät ja tehkää yhdessä klassisia ja kornejakin syysjuttuja aina lehtikasoissa hyppimisestä lähtien. Nyt ovat mahdollisesti käsillä viimeiset hetket pukeutua ihaniin villapaitoihin ilman niiden kastumista vaakasuorassa loskahyökkäyksessä. Käytetään tämä vähäinen aika siis hyvin!”

Palataan ensi viikolla vielä myös niihin Etelä-Pohjanmaan viimeisiin kohteisiin, mutta tähän väliin oli hyvä saada vähän Helsinkiä mukaan:)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

BLOGITUNIKA

mainio clothing naisten tunika oi mutsi mutsi 1mainio clothing naisten tunika oi mutsi mutsi 3mainio clothing naisten tunika oi mutsi mutsi 2

Mainioclothingia, ylläri. Rakkaan lapsukaiseni mallikeikka Mainiolle poiki jotain myös omaan vaatekaappiini ja ollaan tänään jo naureskeltu tälle oversize tunikan suosiolle instagramissa muiden bloggaajien kanssa. Etenkin Tihkukuosia on näkynyt vähän joka mamman yllä, tälle päivälle sain jopa mainioitettua lapsettoman duunikaverini ja todistettavasti näitä lörttöpaitoja on siis tilattu aivan normaaleillekin ihmisille.

Mun piti tänään olla jossain ihan muualla, mutta yksi tapaus johti toiseen ja olinkin töiden jälkeen lähimetsässä, mistä kuvatkin on otettu. Ja ihan hyvä, sillä Mainion facesivuilta luin jo aamusta, että oversizetunikoiden suosio on yllättänyt valmistajan ja nämä kannattaa tilata nyt, jos mielii omansa saada. Jalassa olevat leggarit on myös Mainiota, ihan samaa matskua kuin lasten leggaritkin. Aivan ihanat, tosin koko on oikeasti aika reilu ja koko M/L olisi voinut olla mulle sopivampi kuin tämä XL/XXL. On vaan niin tottunut ottamaan sen malliston isoimman koon, ettei käynyt mielessäkään että nää voi olla jopa liian isoja. No helppohan tuo vyötärökummari on kaivaa esiin ja hieman kiristää sieltä :)

Ja hei, tänään torstainahan on viimeinen päivä osallistua Mainion kilpailuun, sitten lupaan lopettaa hetkeksi tämän hysterian…pitkään blogiani lukeneet kuitenkin muistavat kuinka hehkutin merkkiä jo silloin kun merkillä oli ehkä 30 facetykkääjää, eli mielestäni saan olla edelleen ihan yhtä täpinöissäni :D Mutta koitetaan keksiä ensi viikoksi jotain muitakin juttuja!

mainio clothing naisten tunika oi mutsi mutsi 4

HELVETINKONEET

lentsikat lennattaja planes disneylentsikat lelut dublolentsikat lelut dublo22lentsikat dublo salama mcqueen

Varmaan 90% naisista on ensimmäisen raskauden aikana luvanneet, ettei meille tule mitään Disneyroinaa, vaan pelkästään kehittäviä puuleluja, mielellään myrkyttömiä ja Euroopassa tehtyjä. Ja uskoisin, että 89% näistä naisista on jossain vaiheessa ikävuosien 1-4 nostanut kädet ilmaan ja todennut, että no can do ja hankkinut sen kultakutriprinsessan tai Salama McQueenin, koska se on ollut se kaikista tärkein juttu koko leluhyllyllä. Näin ainakin meillä on mennyt.

Olemme käyneet läpi monia friikahtamisia ja kolme totaalisekoamista. Kolmen kärki on Muumit, Autot ja Lentsikat, satunnaisessa järjestyksessä. Nyt on menossa Lentsikkakausi, mikä alkaa aamulla sängystä kuuluvalla käskyllä käynnistäkää moottorit. Toinen lentsikka on saatu Kirsi-kummilta ja se Duplon lentsikkasetistä. Toinen on papalta joululahjaksi saatu lentsikka, missä on sisällä pieni ”diaprojektori”, millä seinälle voi heijastaa koneenkuvia. Muutamana yönä herätessaäni valoon, mikä tuli pienen lentokoneen kärjestä, diaprojektorin patterit mystisesti loppuivat…ehkä ne vielä palautuvat pahimman Lentsikka-innostuksen lopahdettua.

Viime viikolla ylitin kuitenkin itseni ja toin kotiin….tattadadaa, 1.5 metriä korkean Lentsikat-leffan pahviständin! Olen tullut tulokseen, että kun en voi päättää mihin lapsi tykästyy, voin kuitenkin tehdä tietyt leikit helpommin kestettäviksi friikahtamalla itsekin niihin. Siksipä meillä eletään nyt koneaikaa niinkin vahvasti, että iltaleikkien aikaan kuunnellan Spotifysta Planesin englanninkielistä soundtrackia, mikä on muuten yllättävän hyvä. Tämän myöntäminen saa mut entistä vakuuttuneemmaksi, että Disney laittaa tuotteisiinsa jotain addiktoivia ääniaaltoja, jotta lapset ja lapsenmieliset viettävät brändin tuotteiden kanssa mahdollisimman kauan aikaa :D

Autot-leffaan sekoamisen aikaan erehdyttiin katsomaan myös se Autot 2, joka oli oikeasti tosi sekava ja pelottava. SIksi olemme nytjättäneet Lentsikat2:n vielä välistä, mutta olisiko siellä ruudun toisella puolella joku katsonut leffan jo? Uskaltaako 3-vuotiaan viedä leffateatteriin kakkososan katsomaan, jos ykkösen kanssa leffailu oli tosi kiva kokemus?

Oletteko te muuten innostuneet jostakin lapsen kiinnostuksenkohteesta? Me katsellaan iltaisin nykyään lentokonevideoita Youtubesta ja opetellaan malleja ulkoa, Terhi ja Joona taas harrastavat junia. Löytyykö muita hurahtaneita?

ps. loppuviikko näyttää sen verran kiireiselle, että blogipostauksia ei välttämättä muutamaan päivään tule. Palataan kuitenkin pian asiaan taas :) Ja muistakaahan osallistua MAINION ARVONTAAN viimeistään huomenna!

reppu ja huivi saatu Lilla companysta

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

PUNAISTA RIISIÄ JA POHDINTAA RUOKALASKUSTA

punajuuririsotto oi mutsi mutsi 2

Olen tässä miettinyt vähän kotimme ruokahuoltoa ja musta tuntuu, että se on ihan retuperällä. Olen aina ollut sitä mieltä, että ruuassa ei kitsastella ja syödään terveellisesti ja hyvin. Nyt kuitenkin tuntuu, että pieni kitsastelu tekisi hyvää, kun näin parhaimpana sesonkiruoka-aikanakin tulee tehtyä jotain ihan muuta kuin uutta suomalaista satoa. Välillä katson ihan kauhulla jääkaappiin kuinka paljon siellä on ruokaa ja etenkin kuinka paljon me heitetään ruokaa pois, kun kukaan ei ehdi sitä syömään. Tämä vaatii nyt oikeasti paneutumista.

Kahden hengen pikkuperheessämme homma toimii arkisin ihan liian sinnepäin. Aamulla keitän kahvia ennen töihinlähtöä. Tuntuu jotenkin turhalle syödä aamupalaa, kun K kuitenkin syö sen tarhassa muiden lasten kanssa ja aamulla on muutenkin muka niin kiire. Töissä mulla onkin jo toinen kahvimuki kädessä, eikä ensimmäistä suupalaa tule otettua ennen klo 11, ellei työkaveri huomauta asiasta. Lounaalla nälkä onkin ihan hirveä ja yleensä lähiravintolamme kasvisvoittoinen buffet on pakko käydä syömässä 9 euron hintaan. Ymmärrän itsekin, että tämän buffetin voisi ihan hyvin korvata omilla eväillä, jotka olisi tehnyt jo illalla valmiiksi. Niin ja aamullakin voisi syödä edes jotain!

Illalla olen hakemassa lapsen tarhasta n. 16.30, jolloin hän on ehtinyt syömään aamupalan, lounaan ja välipalan päiväkodissa. Kotona ollessani myös minä söin tässä rytmissä, mutta nykyään siis en. Iltaruoka on usein nopeaa ja helppoa, vaikkapa kanawokkia tai pastaa ja sitä ei yleensä jää yli. Pitäisi ehdottomasti alkaa tekemään samalla vaivalla isompia annoksia, jotta niissä olisi seuraavallekin päivälle työlounas valmiina. Ja iltapalalla tehdä valmiiksi yksi reissumies aamuksi ja mutustaa se vaikka väkisin ennen kotoa poistumista.

punajuuririsotto oi mutsi mutsi 1

Viikonloppuisin homma kääntyy usein erilaiseksi ja hamstraan perjantai-iltana kaupasta juustoja, leipiä, hedelmiä ja jugurtteja brunssinkiilto silmissä. Aamupala me toki syödäänkin hyvin ja jos ei lähdetä (taas kerran!) ulos syömään, tehdään sitten jotain vähän mutkikkaampaa ruokaa viikonlopun kunniaksi. Harmi vain, että usein nuo brunssitarpeet jäävät pyörimään jääkaappiin eikä niihin tule kiinnitettyä huomiota vasta kun on liian myöhäistä ja parasta ennen päivät paukkuneet jo aikoja sitten. Tuore ananaskaan kun ei ole tuore kovin kauaa.

Tämä on äärimmäisen typerää, epäekologista, taloudellisesti täysin päätöntä ja erittäin paha tapa, mistä pitää päästä eroon. En halua, että meidän ruokajätteen määrä on näin iso enkä halua, että menen helpoimman kautta syöden lähes joka työpäivä lounaan ulkona, vaikka se laadukas lounas onkin.

Mietin, että mun on varmaan pakko ottaa käyttöön viikottainen ruokabudjetti, joka vaatisi hyvää suunnittelua. Mietin, että 50 euroa viikossa voisi olla hyvä summa, jolla pitää ainakin arkiruuat lounaineen ja aamupaloineen saada. Tuo summa on kuitenkin sen verran pieni, ettei jugurtit jäisi kaappiin pyörimään ja lounaskin olisi ihan pakko tehdä itse. Sillä saisi kilokaupalla sesonginmukaisia vihanneksia ja hedelmiä ja paljon paljon muuta, kun vain käyttää mielikuvitusta. Ja sen puute mut on tähän ruuanhaaskaus+ ulkonasyömisen kierteeseen saanutkin, kun ei ole jaksanut miettiä muuta kuin ruokahoidon helppoutta.

Tälle päivälle tein jo valmiiksi punajuuririsottoa, ja sitä riittää huomisellekin töihin. Nolottaa oikeasti myöntää, mutta tää on huhtikuun jälkeen eka lounas, jonka vien työpaikalle! Mutta jostain se on aloitettava. Seuraavaksi pitää sitten tehdä noista pussin lopuista punajuurista jotakin, sillä niitä mä en aio kompostoida!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

TALVIVAATTEET REIMALTA – MUTTA MILLAISET?

Bella-blogit, kaupallinen kampanja

Olemme kuuluneet Reiman ”bloggaajatiimiin” aika pitkään, vaikka välillä ollaan kokeiltu muitakin merkkejä. Silti tänäkin syksynä oli mukava, että saimme taas mahdollisuuden tiimeillä Reiman kanssa. 3 vuotta pienen pojan äitinä on tehnyt tehtävänsä, liputan ihan avoimesti 70-vuotisen historian omistavan, suomalaisille lapsille suunnitellun merkin puolella, vaikka tuotteita ei enää Suomessa valmisteta. Olemme kokeilleet Reimalta vähän kaikkea, haalareita ja kaksiosaisia pukuja, alusvaatteita ja vähän päällysvaatettakin. Siksi toivonkin, että testailuillamme osaisin neuvoa myös teitä talvivaatevalinnoissa, vaikka mikään vesipilarimaisteri en olekaan.

Talvivaatteissa tärkeintä musta on kolme juttua: vedenpitävyys, lämpimyys ja se, että lapsen on helppo liikkua talvivaatteessa. En kuitenkaan edes haaveile, että sama puku toimisi sekä loskakeleillä että paukkupakkasilla, vaan juttu on kerrospukeutuminen, pakkasilla kerroksia lisätään, leudolla kelillä vähennetään. Alusvaatteissa suosikkimateriaali on tietenkin aito villa ja toinen hyvä matsku on kosteutta iholta pois siirtävä tekninen materiaali, mistä Reimalla on muun muassa täysin sisävaatteista meneviä alusasuja, siis teknisen kerraston ja tavisvaatteen yhdistelmiä. Alakuvissa Kaamoksella on villa-bambusekoitteinen alusasu koossa 110cm, samanlaisen löydät täältä. Oikeastaan en tykkää alusasu nimityksestä, sillä pehmeät ja lämpimät housut ja paidat ovat enemmän kuin alusvaatteita, ainakin meillä niitä voidaan pukea ihan leggareiden tai paidan sijasta päälle.

reima alusvaatteet villa oi mutsi mutsi reima villaneule alusvaatteet aprikoosiTalvivaatetta miettiessä yksi tärkeimmistä asioista mulle on tosiaan vedenpitävyys. En todellakaan halua, että lapsi kastuu ulkoleikeissä ja siksi vesi ei saa tulla vaatteesta läpi. Kuitenkin olen ihan kokeilemalla todennut, että vesipilariarvon ei tarvitse olla korkein saatavilla oleva, vaan vähempikin riittää. Viime vuonna testasin ihan mielenkiinnosta Reimalta settiä millaista monet eivät 2-vuotiaalle suosittele. Puku oli 2-osainen ja yläosa oli vieläpä untuvatakki, mistä kuulin kauhistelua että luultavasti se olisi ihan liian kuuma, lumi tulisi selästä iholle ja takki ei edes pitäisi vettä. Arvatkaapa mitä? Tykkäsin yhdistelmästä enemmän kuin haalarista!

Tälle vuodelle mulle oli selvää, että jatkamme 2-osaisella puvulla. Yksi suurin hyöty siinä oli, että yläosan pystyi vaihtamaan lauhemmilla keleillä välikausitakkiin ja villa-aluspaitaan, kun taas haalarissa oltaisiin oltu kiinni, no haalarissa. Untuva on pakkasillakin lämmin, tosin ihan paukkupakkasia ei viime talvena tainnut ollakaan, ja ihme kyllä leudommilla keleillä untuvaan ei tukehtunut, vaan se toimi hienosti kehon lämmön mukaisesti. Lumi ei mennyt sisälle selästä, sillä henkselilliset housut menivät pitkälle yläselkään ja vaikka takin matsku ei viime vuonna ollut kuin vettä hylkivä, ei vesi tullut kertaakaan takista läpi. Kaikki myytit kumottu!

reima oi mutsi mutsi kuorihousut vesipilari

reima talvi 2014 untuvatakkireima talvi 2014 harmaa takki karvakaulus untuvatakki

Viime vuonna olin aika skeptinen miten 2-osainen puku toimii ja nyt olen vakuuttunut, että tottakai se toimii. Uudessa yhdistelmässä mustat housut ovat vieläkin korkeammalle selkään ylettyvät ja takki malliltaan pidempi, joten tämä on kuin paranneltu versio viime talven vaatteista. Tälle talvelle valitsin housuiksi versiot, jotka ovat yli 10 000 vesipilaria, ihan vaan testatakseni että vaikuttaako vesipilarien määrä liikkuvuuteen eli onko kangas jotenkin koppurampaa, mitä vähemmillä pilareilla. Ei ole, ihan yhtä helppo näissä on liikkua eli jos tarvitsette lähes 100% vedenpitävyyden ja kaikki saumat teipattuna, tämä Teleport-malli voisi hyvinkin olla myös teidän juttunne. Meille tää on ehkä liiankin hifistelyä, mutta haluan nyt testata isoja pilareita, kun se on kerta mahdollista. Ja itseasiassa me valitettavasti jo testattiin nuo pilarit, sillä lauantaina näitä kuvia kuvatessamme Kaamos tippui rantakivikolta mereen ja ihan kirjaimellisesti ui nuo henkselihousut ja villa-alusasu päällä. Juoksutimme pojan nopeasti lähelle isän luo, ja alusasun housut olivat puoliksi kuivat, vaikka housut hörppäsi vettä yläkauttakin. (ja onneksi tosiaan selvittiin säikähdyksellä muutenkin, oli tietenkin matala ranta missä annettiin lapsen rimpuilla kivillä)

talvitakki paalla ulkona ilman housuja reimareima takki karvakaulus untuvatakki oi mutsi mutsi

Hyvä juttu 2-osaisessa puvussa etenkin autoilijoille on myös se, että lapsi ei tarvi välttämättä toppahousuja aina mukaan, vaan esimerkiksi kauppareissut voi mennä ihan pelkällä takilla. Tämä Marfik-takki on oikeasti melko hintava, 169 euroa ja varmaan tarkoitettu ensisijaisesti vähän vanhemmille lapsille, joilla takki voi kestää useammankin sesongin. Hyvin samanhenkisiä takkeja on esimerkiksi Menaka ja Seginus-mallit. Mutta edellisestä vuodesta viisastuneena otin nyt sen verran kasvunvaraa, että tämä takki saattaa hyvinkin olla seuraavankin talven käytössä. . Nuo ranteissa olevat kiristystarrat kun kurovat hihaa sopivasti ylemmäs, eikä takkiin silti huku, vaikka se reilu onkin.

Kokonsa puolesta reiman talvivaatteet vastaavat nyt taas kokoaan. Ennen Reiman vaatteissa oli vähän enemmänkin kasvunvaraa, mutta tällä hetkellä musta koot on todenmukaisia. Viime vuonna Kaamoksella jäi harmillisesti 98cm takki liian pieneksi maaliskuussa, joten nyt en viitsinyt hankkia juuri sopivaa 104cm kokoa, vaan otin reilusti 110cm sekä housut että takin. Uskoisin, että menee tosiaan kevättalvenkin, luultavasti vielä ensi talvenkin.

Isä hieman kritisoi, että tuo takkihan on likainen heti ensimmäisenä päivänä, mutta mulla on hyvä usko, että väri toimii. Instagram-seuraajat tietävätkin, kuinka sain pari viikkoa sitten Reiman vk-takistakin muutaman päivän vanhat mustikkatahrat veks, vaikka takki oli yhtä vaalea, tosin sininen. Ja onneksi sain, sillä manasin jo Kaamoksen papan alimpaan sinne,  kun luulin että lempitakki olisi pilalla. Onneksi ei ja luulenpa tän kankaan olevan ihan yhtä helposti puhdistettavaa. Niin ja tää harmaa värihän oli nimenomaan lapsen lemppari, samoin karvakaulus oli juttu, minkä hän ehdottomasti halusi itselleen.

Huh, tässäpä tätä vaatefaktaa olikin. Odotan jo innolla loppukuuta, kun pääsemme haastattelemaan Reiman tyyppejä videoprojektiimme ja kyselemään niitä tärkeimpiä ja kiinnostavimpia juttuja lasten talvipukeutumisesta. Jos teillä on joku kysymys vielä mielessä, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin. Ainakin nyt on tulossa kysymyksiä noista teippauksista, vesipilareista, siitä kestääkö vesipilarit vesipesun vai heikkeneekö ne pesussa, vaatteiden kierrättämismahdollisuuksista sekä tietenkin talvivaatteiden tuotannosta, joka kiinnostaa varmasti monia. Jos kuitenkin tiedätte jo lempparimallin Reiman talvivaatteista, tarjoan loppuun alekoodin BELLABLOGIT2014, jolla saat 21.9. saakka -10% Reimanshopin vaatteista!

ps. Niin mikä tuo hattu on? No se on tietenkin mielensä pahoittajan hattu, sopii uhmaikäiselle erittäin hyvin :D Jotenkin noi itkut ja porut ottaa paljon iisimmin kun toinen huutaa naama punaisena karvahatussa, vieläpä aurinkoisena syyspäivänä…kyllä, meilläkin on uhma, onks teilläkin? Sympatiaa.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.