TERE HOMMIKUST

tallinna kaubamaj abussimokkasiini elsa oi mutsi mutsi tallinnaf-hoone lissu ruokaelsa makaa kaksoileukatietokone paiva tallinnassamimmi kuvaa tallinnassatallinna f hoone bella blogitoi mutsi mutsi tallinna hame t-paita plus sizecool on internet bellablogit oi mutsi mutsi

Kuten taisin mainita, tälle viikolle osui tämän kuun viimeinen työmatka ja postaus tulee siis Tallinnasta. Oikeastaan olemme pienellä ideoimisreissulla, kun välillä tuntuu että Tampereella ja Helsingissä vaikuttava työporukkamme pitää saada yhteen. On mukava varata kolmelle naiselle yhteinen hotellihuone, pistää mäkit laulamaan ja käydä välillä syömässä ja huilimassa välillä ja jatkaa sitten töitä. Nyt Mimmi ja minä postailemme toimarin vetäessä sipsiä napaan nojatuolissa.

Tänään Virossa vietetään Viron uudelleen itsenäistymisen päivää ja aika moni paikka on ollut kiinni. Ei haittaa ollenkaan, sillä pääsimme kuitenkin lempparirafloihini ja ollaan päivän aikana ehditty käymään sekä Sushihousessa että F-hoonessa. Jos etsitte Tallinnassa sushia, suosittelen lämpimästi Sushihousea jossa on myös tempurasusheja. Ou mai gaad ne on hyviä!

Nyt on pakko palata takaisin duunihommiin, vaikka meininki on jo melko hervotonta. Hotelli Palace kuittaa!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

LATVIALAISTA DESIGNIA LAPSELLE

Mitenköhän tämän asian muotoilisi… olen rakastunut. Latvialaisen Paade Moden uusi talvimallisto on tällaiselle villavaateloverille melkein sietämätöntä katseltavaa, niin ihana se taas on. Suloiset neuleet ja villalegginssit ovat mun herkkä paikkani lastenvaatepuolella ja Paade Modesta on tullut ihan lempparimerkki. Meillä on vasta yhdet legginssit ja yksi liian suuri villatakki (jos haluat ostaa sen, tsekkaa instagramini!), mutta luultavasti seuraavinakin vuosina hankitaan Paadelta jotain. Vaatteet ovat luomumerinoa, Alpakkaa ja muita luonnonmateriaaleja. Uh!

thumb_show (4) thumb_show (5) thumb_show (6) thumb_show (7) thumb_show (8) thumb_show (9) thumb_show (10) thumb_show (11) thumb_show (12)thumb_show (2)

Talvimallistossa on mukana myös latvialaisen Inga Gailiten suunnittelemia asusteita mistä etenkin nuo tyttöjen jutut on tosi hienoja. Laukutkin on makeita, mutta en oikein näe lastani nahkalaukku olalla taapertamassa päiväkotiin. Koristeeksikaan ei viitsi hankkia, mutta onneksi aina voi kaukaa etäisesti ihailla. Voi kauneuden määrää!

accessories 8

Mulla on nyt sellainen olo, että huomenna kun piipahdamme nopeasti Virossa, mun on pistäydyttävä johonkin käsityöpuotiin ja hankkia pari kerää alpakkalankaa ja oikeasti päästä neulomaan joku vastaava kaulahuivi Kaamokselle. Koska kaulahuivin tarve on lähinnä oman pääni sisäinen, voinen perustella hankintaani käsityöharrastuksen elvyttämisenä.

Pelkästään jo näistä kuvista tulee niin hyvä mieli! Kiitos Paade Mode siis näistä!

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

ILTAPALAHERKKU VUOHENJUUSTOSTA

yogi tea choko tee suklaateequesadillasquesadilla suklaatee vuohenjuusto tortillateepussi sananlasku

Väliin hieman herkkuja. Kun ilman viilenivät helteistä peruskesäisiksi eli vesisateen puolelle, alkoi heti tehdä mieli jotain ihan muuta ruokaa mitä lämpimillä ilmoilla. Mausteita! Tuokaa mulle mausteita ja mausteisuutta ja tulisiakin makuja!

Kaupassa pyöriessäni muistin yhden syyssuosikkini, vuohenjuusto quesadillat mausteisella mango chutneylla ja päätin että siinäpä hyvä iltaherkku. Mulla on ollut tässä kolmisen kuukautta aika tiukka linja sokerin ja makeutusaineidenkin kanssa, mutta olen pitänyt suolaisen ruuan sellaisena vapaana juttuna, että jos makuja on pyöristetty sokerilla, olkoon se ok. Mango chutneyssa ei kyllä puhuta makujen pyöristämisestä, ehtaa sokerihilloahan se, mutta menköön viikonloppuna milloin siis tein näitä.

Ohje on yksinkertainen, vuohenjuustoslaisseja tortillojen väliin ja paisto voissa paistinpannulla. Tortillan neljään osaan ja chutneyta kehiin. Viimeistelin annokseni ihanan mausteisella Yogitean suklaa-aromeita sisältävällä kuumalla teellä ja kombo oli loistava. Paljon makuja ja vieläpä hyviä makuja, niitä pimenevissä illoissa kaipaa!

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

PUSSIMEKKO JA ANORAKKI

Olen tässä odotellut jo jonkun tovin uusia silmälasejani. Kävi nimittäin vahinko, että istuin edellisten rillieni päälle ja Kaamos viimeisteli istumisen rikkomalla myös toisen sangan. Uudet rillini tulevat (jos tulevat) ulkomailta ja olen tässä odotellut jo jonkun tovin milloin lähetys saapuisi. Siksi hihkun riemusta aina kun saan jonkun pakettikortin ja juoksen heti postiin. Yksi päivä sain Cokis-pullon, missä luki Elsa. Kiitos vain lähettäjälle, mutta vähän jopa alkoi masentamaan ;) Viime viikolla menin taas toiveekkaana postiin mysteeri pakettikortin kanssa, mutta eipä tullut rillejä silloinkaan. Mutta tuli jotain tosi kivaa, josta kiitos Finnwearin plussamallistosta vastaaville naisille. Sain kaksi kappaletta mallikappaleita syksyn Finnwear plus mallistosta, nämä ovat tällaisia lörttömuumimekkoja mistä kovasti tykkään. Ja eilen käydessäni Karoliinan luona kaffella, toinen olikin päällä ja saatiin kuvaakin mekosta.

oi mutsi mutsi finnwear plus syksy lorttomekko2oi mutsi mutsi finnwear plus syksy lorttomekko pussimekko finnwea

Selitin Mimmille chatissa ihastuksestani lörttömuumimekkoihin ja Mimmi luuli mun saaneen jonkun Muumi-paitulin jota innoissani kehun. Aloin miettimään, että mistä lörttömuumi-termi onkaan peräisin ja mielikuvani menee ensimmäisiin blogiristeilyihin (minne en siis toudellakaan uskaltanut osallistua) jolloin Suomesta karattiin Tukholmaan ja Monkiin, mistä sitten tuotiin tuliaisina silloin aika uudehkoa trendiä eli helvetin leveitä paitoja. Joita sittten yhdistettiin Elloksen tekonahkaisiin ”blogikorkkareihin” ja paljettibaskeriin. Muistaakseni se oli Tiiti, joka termin lörttömuumi lanseerasi ja meikäläinen on sen jälkeen pukeutunut siis lörttömuumeihin. Lörttömuumeilua since 2007.

Nostalgiajuttuja jatkaakseni ilmoitan ylpeänä, että olen nyt myös himoitsemani R-collection anorakin ylpeä omistaja! Metsästin omaani huutiksesta ja sainkin sen loistohintaan 9 eurolla! Tässäpä todiste siitäkin, supertyttö seuranani.

oi mutsi mutsi kolmistaan iholla elsa fiinu2 oi mutsi mutsi kolmistaan iholla elsa fiinu

Ah nostalgian pauhua! Oletan että seuraavana esittelyvuorossa on sitten Calvin Kleinin t-paita (piraattiversiona tottakai). Ollaan muuten menossa työporukan kanssa käymään Tallinnassa ensi viikolla, vieläköhän Mustanmäen torilta saisi CK Jeansin paitoja ja Don Huonojen cd-levyjä?

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

PIKKU PIKKU RUKOUS VAIN

Olen jättänyt avautumiset viime aikoina vähäisiksi, mutta nyt on pakko hieman valittaa. Koska mulla lähtee yksinkertaisesti järki, kun mietinkään erästä asiaa. Monet varmaan lukikin eräässä Helsingin iltapäiväkerhossa sattuneesta tapauksesta, missä lapset oli laitettu rukoilemaan ruokarukous (lue juttu täältä). Tapaus herätti keskustelua monellakin eri rajapinnalla, mutta omassa facebook-yhteisössäni silmiini nousi keskustelu, että eikö meidän vanhempien pitäisi nostaa haloo hieman tärkeämmistä asioista, että eihän rukoilu kenellekään pahaa tee.

Sanomattakin selvää, että tällainen ajatus kimposi vahvasti kristillisen henkilön seinältä ja sai vastakaikua muissa oletettavasti kristityissä henkilöissä. Katselin silmät pyöreänä, kuinka ketjussa jaettiin mielipiteitä kuten ”vaarivainaja sanoi ettei juoksuhaudassa ollut yhtäkään ateistia” ja ”ei pieni rukous päiväkodissa/kerhossa ole lapselle haitaksi. ihan hassua :)”. Tuntui kuin rukoilua olisi verrattu rimpsuun ”entten tentten teelikamentten” eikä sen sisällöllä ollutkaan mitään sen erikoisempaa painoarvoa. Kuitenkin vakaumuksettomaksi tarkoitetussa iltapäiväkerhossa oli rukoiltu nimen omaan Jumalaa ja Jeesusta. Yritin kääntää asiaa toisinpäin: olisiko ookoo, jos vakaumuksettomassa iltapäivätoiminnassa ruokarukouksen sijaan pistettäisiin lapset kääntymään Mekkaan aika ajoin. Se ei tietenkään ollut ok, koska eihän tuollaista voi tapahtua. Koti, uskonto ja isänmaa, virkkasi yksikin keskustelija. Sitä paitsi islamin tuominen keskusteluun oli ”islamkortin nostamista”, mitäs siitä että Islam on yksi yleisimmistä uskonnoista mitä esimerkiksi meidän päiväkodissa lapsilla on.

En väitä, että yksittäinen rukous olisi asiana niin suuri, ettei suurempiakin murheita yhteiskunnassa ole. Silti minusta on todella huolestuttavaa, kuinka olkaa kohauttaen uskovaiset omiin rukouksiinsa suhtautuvat. Kuinka niillä ei olisi mitään painoarvoa niille lapsille, jotka yhteisössä joko uskovat toiseen Jumalaan tai eivät kuulu uskontokuntaan ollenkaan. Pieni lapsi on täysin johdateltavissa ja miltä esimerkiksi pienestä muslimilapsesta tuntuu, kun ei voikaan kuulua ryhmään? Aikuinen on auktoriteetti ja esikuva vielä iltapäiväkerhoiässä ja itsekin ip-toimintaa ohjanneena tiedän, kuinka ylöspäin pienet eka-ja tokaluokkalaiset ohjaajia katsovat. Ei ole ollenkaan sama mitä ohjaaja tekee ja sanoo, miten se olisi se ja sama kun kyseessä on selkeästi uskonnollinen traditio, rukoilu. Voiko kristitty iltapäiväkerhon ohjaaja päättää vanhemman puolesta onko lapsi mukana uskonnollisessa traditiossa? Mielestäni ei. Uskonto on yksinkertaisesti yksi henkilökohtaisimmista asioista joista päättää lapsen kohdalla vanhempi, ei iltapäiväkerho. Jos lapsen vieminen osaksi uskonnollista traditiota ilman lupaa ei ole keskustelun arvoinen asia, mikä on?

Mitä tulee uskontoon ja omiin uskonnollisiin rajavetoihimme, olen sallinut lapselleni esimerkiksi kevätkirkot ja suvivirret osana kulttuurista perinnettä. En silti halua, että hän osallistuu päivittäisiin uskonnollisiin traditioihin ennenkuin hän on jonkun uskontokunnan jäsen. Arvostan uskontoja ja uskovaisia ja minusta on kiinnostavaa kuulla mitä seurakunnissa tapahtuu. Minä kunnioitan muiden uskovaisuutta, vaikka en itse uskokaan. Miksi sitten osa uskovaisista ei halua kunnioittaa meidän muiden uskonvapautta, vapautta olla osallistumatta mihinkään uskonnolliseen traditioon? En näe paljoakaan eroa sillä onko rukoilu vapaaehtoista vai ei, vaikka lapsi olisi rukouksen ajan hiljaa, kyse on silti passiivista osallistumista toimintaan mikä ei ole vanhemman ja samalla myös lapsen arvojen mukaista.

Hiljaisimmaksi vetää nimenomaan niiden rukoilun omaan uskontoonsa yhdistävien ihmisten mielikuva rukoilusta. Rukoilua verrattiin muun muassa ruokaloruun, missä kehotetaan syömään lautanen tyhjäksi. Sitäkö rukoileminen nykypäivän uskovaisille edustaa, lorua muiden seassa? Tästä herää kysymys mihin edes uskovaiset rukousta nykyään tarvitsevat? Onko uskonnollisesta traditiosta tullut vain tapa muiden joukossa, millä ei ole mitään painoarvoa edes uskovaiselle?

 Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.