YO ZEN VOITTAJA + KYSYMYS ARVONNOISTA

joutsenkoru

YO ZEN-korupalkinto on nyt arvottu ja voitto matkaa Oulusta nimimerkille Nnu, joka kommentoi näin:

Noita shamaanikoruja oon ihastellut jo pitkään. Vaikea sanoa mikä niistä on ihanin, kun kaikki ovat niin hienoja, mutta ehkäpä tämä vie voiton:
http://www.yozendesign.com/?product=shaman-triangle-pendant-birch

Kertokaapa muuten kommenttiboksiin mielipiteitänne arvonnoista! Mä en ole pitkiin aikoihin arponut oikeastaan mitään, vaikka tarjouksia satelee viikoittain. Sen sijaan arvon harvakseltaan omasta mielestäni tosi hienoja juttuja, mutta tiedän arvonnoilla olevan suuri fanikuntansa. Pitäisikö arvontojen määrää pikkuhiljaa lisäillä vaikka pariin per kuukausi vai mennäänkö vanhalla mallilla, missä tarjolla on harvakseltaan hyvää?

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

MITÄ SANOO RAATI?

1510695_10152422195289636_8752746715567479295_n

Nyt olisi ison päätöksenteon aika. Kiikutin Ivana Helsingiltä lainavaatteeksi kolme mekkosta ja nyt olisi luopumisen aika. Vai olisiko sittenkään? Oikeastaan olen päätökseni jo tehnyt, taisin tehdä sen jo sovittaessani tuota sinistä viskoositrikoista Anita-mekkoa. Rakastan sitä. Se ei ehkä imartele vartaloani samalla tavalla kuin toinen lainamekkoni, mikä peitti omppuvyötärön ja esitteli kapeat nilkat. Mutta tiedättekö, mua ei oikeastaan haittaa yhtään. Anita tuntuu päällä hyvältä ja ennen kaikkea näyttää minulta, joten eikös tämä olisi mitä parhain kesämekkohankita?

Sanokaa, että joo, sillä tämän hintaiset hankinnat vaativat aina hieman tukijoukkoja onnistuakseen.

(Kuva Aussie Awards gaalasta Trendin facebookin kautta napattu, kaverina Anna-Maria)

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

MAINIO KROKOTIILIMIES

Voi krokotiilimiehen onnea, kun Spatz oli neulonut hänelle oikean krokotiilikaulahuivin suomuineen kaikkineen. Ja nuo mahtavat suuret silmät, nyt ymmärrän miksi puhutaan krokotiilin kyynelistä – ne ovat varmasti isoja kyyneliä jos on silmän kokoon uskominen. Krokotiili on ollut oikea nettihitti, sitä on kuvien kautta kehuttu niin paljon että kysyin Spazilta mistä tuollaiseen saisi ohjeen. Ja olipa hauskaa, että ohje todellakin on ostettavissa ravelryssä,eli jos lähipiiriinne kuuluu krokotiili-ihmisiä, tiedätte mikä ilahduttaa :) (Spatz kertoi, että huiviin oli neulottu hieman lisää pituutta jotta sen sai kieputettua kahdesti kaulan ympäri, suosittelen samaa myös muille neulojille!)

kaamos oi mutsi mutsi krokotiilihuivi mainio huppari tunika krokotiilihuivi mainio huppari oi mutsi mutsikrokotiili kaulahuivi oi mutsi mutsi krokotiilihuivi mainio huppari oi mutsi mutsi2 mainio huppari krokotiilihuivi

Krokotiilimiehellä on päällä yksi Mainiolta saamistamme collegevaatteista. Hassu juttu, ettei tullut edes mieleen, että pitkä huppari olisikin ”oikeasti” tunika (löytyy täältä) ja ehkäpä enemmän tytöille suunnattu vaate. Onneksi nykyään pojat ja tytöt voi pukeutua rennosti eikä sukupuolisidonnaisia vaatteita enää edes ole paljoa. Muistan pari vuotta sitten, että legginssitkin herättivät kysymyksiä, että voiko poika sellaisia pitää. Nyt pitkä tunikakaan ei tunnu hassulta, kunhan se ei ole puhvihihoitettu vaaleanpunainen rimpsuhelma. Ja onneksi Mainio ei edes tee sellaisia vaatteita!

mainio huppari tunika ruutu oi mutsi mutsi

Mainiosta tuli mieleen, että tälle illalle odottaakin melko mielenkiintoinen MOT (tv1 klo 20.00), missä käsitellään muun muassa Reiman vaatteiden eettisyyttä. Mielenkiintoinen aihe toden teolla ja luulen, että huomenna on entistä mukavampaa pukea lapsi Mainioon, jonka koko tuotantoprosessti on täysin aukikirjoitettuna merkin nettisivuilla. Mainio lahjoittaa 2% tuotteiden ostohinnoista Intiassa sijaitsevan tehtaan lähiyhteisön hyvinvoinnin parantamiseen, esimerkiksi työntekijöiden lasten koulutukseen.

Mutta kaikista hienointa on tietenkin, että läheltä löytyy tuollaisia kultaisia käsityöläisiä, jotka osaavat neuloa pikkupojan unelmahuivin yllätyksenä! Kiitos Spatz!

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

CK ONE

Ysärityylin uuden tulemisen alkaa huomaamaan myös omassa elämässään. Ei sillä ettenkö olisi jämähtänyt puoliksi ysärille muutenkin farkkutakkeineni ja Sueden CD:den kanssa. En ole vielä kuitenkaan hankkinut spagettiolkaimista satiiniyöpaitaa bilemekoksi, uusia Filan lenkkareita mekon pariksi, tarrakiinnitteistä cross body reppua tai edes kolmea eri väristä Fruit of the loomin hupparia päällekkäin puettavaksi. Jotain uutta menneisyydestä tuttua on kuitenkin tullut hankittua.

2054b8e8c30011e388350002c95626cc_8

Verestelimme instagramtilini puolella uutta tuoksuani Ck Onea oikein porukalla. Se oli ensimmäinen maailmani mullistanut tuoksu, mikä oli äitien hajuvesiin verrattuna raikas ja rohkea, kun pojatkin pystyivät sitä käyttämään. Sopi hyvin unisex-buumiin, milloin Maria Guzenina poseerasi muotilehdessä silloisen poikaystävänsä Skunk Anansie bändin Mark Richardsonin yli-isoissa Diesel-farkuissa ja tytöilläkin näkyi farkkujen alta leveä Calvin Kleinin (no okei Seppälän meilläpäin) kalsariresori. Ck One oli mun eka oikea hajuvesi, sillä mitään Body Shopin (ihania!) tuoksuöljyjä kuten Fuzzy Peachia ei voi edes laskea samaan sarjaan.

Ck Onea seurasi klassikot kuten Tommy Girl, mikä piti roudata sukulaisen mukana Englannista paljon ennen Suomen lanseerausta sekä Ralph Laurenin Polo Sport sekä Romance. Mikään ei kuitenkaan voita sitä huumaavaa vapauden fiilistä, minkä Ck One toi mukanaan :D Ja nyt se on täällä taas! IHANAA!!

ck-one-19950102-katemoss

(Pakko myöntää, että olen katsellut eilen myös Ally McBealia ja pistänyt tilaukseen Birkenstockin terveyskengät ja miettinyt kuinka kiva R-collectionin anorakki oikeastaan olisikaan. Nostalgiapostauksia saattaa siis olla tulossa lisääkin – kolmenkympin kriisi? )

ps. Yo zen arvonta loppuu tänään. Nyt viime hetken osallistumiset kehiin ja huomenna arvotaan!

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

STOAN BRUNSSILLA YKSIN

Muutama viikko takaperin Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa nukketeatterifestareilla ollessamme kävimme Jennyn ja lasten kanssa Stoan ravintolassa kahvilla. Kerta oli ensimmäinen ja paikka tupaten täynnä brunssikansaa. Siitä asti olen miettinyt, että Stoan brunssi pitää kyllä käydä syömässä ja tänään sen sitten tein extempore-lauantaijuttuna. Enkä todellakaan pettynyt. Satuin vielä sopivasti aikaan milloin oli selkeä vuoronvaihto ja ravintola oli ruokalilun ajan mukavan rauhallinen. Tosin brunsseille musta sopiikin elämä ja hälinä, eli eipä täysi ravintolakaan olisi haitannut kunhan pöytään olisin mahtunut.

itis stoa brunssi cafe ravintola salaattibuffet2 itis stoa brunssi cafe ravintolabrunssi salaatti stoa itis itis stoa brunssi cafe ravintola salaattibuffetstoa brunssi sandro cuscus kasvisruoka brunssi itis stoa salaatti itis stoabrunssi annos stoa ravintola cafe sandrostoa brunssi itis cafe ravintolabanaani taateli kakku brunssi stoaleivos itis brunssi sandro porkkanakakkustoa brunssi sandro jalkiruokapoytathe brunch stoa itakeskus

Stoan brunsseista on nyt kohistu aika paljonkin kaveripiirissäni. Monimakuinen brunssi oli maukas kasvisvoittoinen setti, mistä jäi hyvä olo pitkäksi aikaa. Täytyy silti sanoa, että 19.90 hinta yhden hengen brunssista on aika suolainen. Isommalla porukalla lauantaista (ja 27.4. lähtien myös sunnuntaista!) nauttien hinta ei ehkä olisi niin paha, mutta yksin pelkästään ruokaan keskittyen jäi vähän olo, että tuliko rahalle siltikään vastinetta. Verraten esimerkiksi Alppilan kirkon kolmen ruokalajin ala carte-brunssiin, mikä maksaa 15 euroa pöytiin tarjoiltuna. (eri konsepti, mutta silti)

Ehkä tästä brunssista tulee meille sellainen silloin tällöin lauantain kunniaksi juttu. Ruuan puolesta menisin useamminkin, jos hinnasta napsaistaisiin 5 euroa pois. Se vaan on karu fakta, että harvalla lapsiperheellä on varaa tämän hintaisiin brunsseihin kun prioriteettilistalla on paljon pakkollisempiakin menoja. Vai mitä olette mieltä? Mikä on teillä on brunssihintojen kipukynnys?

Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.